LITTEROINTITYÖ / VALKEA VASA OY

 

Linda Saukko-Rauta

 

(alkusoitto)

 

Tämä on Creative Finlandin ”Mitä kuuluu”-podcast, jossa kyselemme kuulumisia luovilta aloilta tässä maailman ajassa. Tervetuloa mukaan!

 

Essi: Mitä kuuluu livekuvittaja Linda Saukko-Rauta?

 

Linda: No mitäs täs, mä vastaan niinku aina, että kiirettä pidellessä. Tuntuu että viimisen viis vuotta on ollu vaan semmonen loppumaton kiire töitten kans. Sama kiire on kyllä jatkunu tässä viimisen kummallisen vuodenki aikana. Töitä riittää ja niitä painetaan silleen täys hönkä päällä. Jossain vaiheessa lapset pitää lomaa ja mamma ei välttämättä pidä lomaa, mutta sanotaan näin, että mulla on tossa viikon päästä loma alkamassa, sitä odotellessa tässä ilolla. Yritän puskee projekteja maaliin ennen sitä, että sais viikon olla rauhassa. Töitä on tosiaan tehty. Tällä hetkellä pöydällä pyörii useita videoprojekteja, piirrosvideoprojekteja. Elikkä livekuvittamisen lisäksi teen myös tilaustöinä piirrosvideoita ja aika paljon sisäiseen yritysviestintään liittyviä visualisointeja ja kuvituksia, eli strategioita ja vaikka prosessikuvauksia tai tälläsii. Niitä strategiavisualisointeja tuntuu myös riittävän aika hyvin, koska yllättäen tässä uudessa maailman tilanteessa yritykset on joutunu reivaamaan sitä omaa kurssiansa johonkin eri suuntaan ja nyt ne haluaa päivittää niitä strategioitaan. Mulla on sähköpostissa aika monta tarjouspyyntöä, just strategioitten visualisoimisesta tällä hetkellä. Niihinkin pitäs yrittää jossain vaiheessa vastata ja toisaalta myöskin toteuttaa niitä töitä.

 

Livekuvittamistakin on tämän kaiken muun piirtelyn ja kuvittamisen lomassa. Siitä olen iloinen, että on saanut muutaman asiakkaan muista Pohjoismaista. Edelleen säilyis se kontakti ja tatsi siihen, että saa esimerkiksi viestiä ruotsin kielellä ja samalla sitten sinne päähän laajentaa sitä asiakaskuntaa. Tietenkin enin osa asiakkaista on Suomessa ja kohtuullisen isoja firmoja, mut se on aina mukava laajentaa sitä kokemuspiiriä muualle. On ollu ilosta huomata, että näin etäaikanakin se onnistuu ihan mainiosti.

 

Töitä on tosiaan tehty viiminen vuosi etänä. Muistan, että olin vuosi sitten Helsingissä livekuvitus keikalla, jossa oli salissa pääkaupunkiseudun terveys- ja sosiaalialan ihmisiä. Mietin, että olin sen keikan jälkeen tosi kipeä. Mietin, että mulla on ehkä ollut se jo, The Big K-tauti niin sanotusti. Mutta ihan klaarattiin siitä, ei mitään ongelmaa. Mutta tosiaan etänä koko vuosi ja se tarkottaa sitä, että esimerkis mun livekuvitusbisnes lähti kokonaan verkkoon. Se oli silleen ihan hyvä, että olin ennalta varustautunu siihen, koska olen monta vuotta roikottanut palveluvalikoimassani etälivekuvitusta. Nyt se tuli sitten tosi hyvin käyttöön heti samantien. Ihmiset rupes ettimään erilaisia vaihtoehtoja, että millä ne voi piristää omia verkkokokouksia, etämööttejä ja virtuaalitapahtumia. Mulla oli heti samantien heittää speksit tarjolle, että tätä on etälivekuvitus ja tätä voi tehdä. Tietysti tässä vuoden varrella on tekniikkaa kehittyny ja rutiinit muodostunut siltä osin, että mitkä softat pelaa yhteen mun välineistön kanssa, että pystyn digisti osallistua näihin häppiningeihin ja livekuvittaa niitä.

 

On hieno ollu huomata, että jotku asiakkaat, vaikka testiluontosesti tilannu livekuvitusta kerran ja sit on todettu että tää on tosi hyvä juttu ja ne tilaa sitä useamman kerran. Ja tilaa sitä vaikka niin, että sidosryhmiensä kanssa on jossain virtuaalihäppinengissä, niin siihen tilaa livekuvitusta. Myös asiakkaat pääsee sit siihen osaksi, jota kautta sitten tulee uusia keikkoja lisää. Silleen se mulla on toiminu ihan hyvin.

 

Mua välillä aina huvittaa tavallaan, että Redanredanin toimialana lukee tuolla papereissa, taiteellinen luominenko se on nimenomaan se toimiala tuolla PRH-papereissa. Ku itse en miellä itseäni mitenkään taiteilijaksi tässä. Periaatteessa aika paljon viestintää teen. Se on kuvallista viestintää. Se on oma kuvakieli, semmonen oma käsitemaailma mitä pyörittelen esimerkiks livekuvituksissa. Sitä välillä ihmetellään, ett miten pystyn tehä sitä niin nopeasti. Mun supervoima on se, että mä pystyn kuunnella näitä tapahtumia ja puheenvuoroja ja siinä samalla vailla mitään ennakkotietoa livekuvittaa se visuaaliseksi muistiinpanoksi, josta sitten muut kuulijat tai muu yleisö pystyy sitten jälkikäteen palauttamaan mieleen ne pääkohdat. Mä vastaan, että olen harjotellu sitä aika monta vuotta. Toisaalta myös sekin, että on kuitenkin semmonen kyky... siinä on paljon samaa kuin simultaanitulkkauksessa. Mutta siinä on se ero, että simultaanitulkki kääntää tietenkin ihan sanasta sanaan tekemättä mitään sen kummempia muutoksia siihen viestiin matkan varrella. Mä taas toisaalta suodatan sen oman aivosuodattimen läpi, jossa on kaikki se ihmeellinen massa, mitä vaan ikinä olen elämäni aikana lukenut, kokenut tai tehnyt. Mä pyöräytän sen prisman läpi sen viestin ja sitten siihen tulee sitä mun omaa tulkintaa ja omaa ehkä vähän semmosta sarkastista huumoriakin, mikä on tietysti mun tavaramerkki näissä livekuvituksissa.

 

Mulla asiakkaat tapaa sanoa, että mull on aika tunnistettava tyyli, mitä tulee livekuvituspiirroksiin. Toisaalta ne arvostaa sitä, että niissä on jonkinlaista huumoria. Se on korporaatiohommissa tietenkin ihan must, koska niitten asia on monesti aika yläpilvistä ja semmosta kevyttä, ei kevyttä vaan raskasta höttöä niin sanotusti. Siitä voi olla vaikea saada mitään konkretiaa irti. Siinä vaiheessa tarvitaan sitten sitä viestin kiteyttäjää. Se voi olla joku sanallinen juttu, mutta nyt sitten tietenkin siinä vaiheessa kun mut pestataan, niin sillon etsitään sitä visuaalista kiteytystä.

 

Prosessina jos mietin livekuvitusta itsessään, niin tosiaan harvoin saan mitään ennakkotietoa aiheesta tai esityksestä. Käytännössä kuuntelen ja tiivistän, poimin pääkohdat ja yritän siitä muodostaa sitä kuvitusta lennosta. Työskentelen iPadillä digisti. Se tietenkin mahdollistaa sen, että pystyn matkan varrella muokata sitä piirrosta halutessani. Se vähän helpottaa sitä hommaa, mutta ehkä on jotenkin myötäsyntysesti semmonen kyky nähdä se iso kuva ja muodostaa aiheesta semmonen oma orgaaninen miellekartta. Kyllä mulla opiskeluaikanakin muistiinpanot oli aika orgaanisia pläjäyksiä. Pläjäyksiksi näitä mun tuotoksia voi edelleenkin kutsua. Joskus ne on ihanan jäsentyneitä, jolloin itsekin on tyytyäinen, ett hei täällähän on valkosta tilaa välissä. Joskus ne on sellasia mielen oksennuksia, jossa sitten kaikki asiat kietoutuu yhteen spagettikasaksi.

 

Piirtelen tosiaan ja käytännössä etälivekuvituksissa esimerkiksi pystyn heijastaan sitä mun työskentelyä reaaliaikasesti siihen alustalle. Oli se vaikka Zoom tai Teams tai joku muu virtuaalialusta, niin pystyn heijastaan sinne mun työskentelyä, jolloin yleisö pääsee seuraamaan sitä livenä reaaliaikasesti. Silloin meillä on monta kanavaa käytössä ja tässä vaiheessa sisäinen pedagogini herää iloitsemaan siitä, että ihmisillä on taas uus kanava, että muistikuvat tulee syvemmiksi ja ne pystyy jäsentään itse sitä sisältöä ja tuo sitä konkretiaa siihen. Kun siinä on sitä huumoria mukana syntyy tunteita, jolloin taas oppiminen on syvempää ja jää niitä syvempiä muistijälkiä. Se on tietenkin yleisölle semmonen vau-elämys, kun pääsee halutessaan näkemään livekuvituksen syntyä reaaliaikasesti.

 

On paljon tapahtumia, missä on vain puhuvia päitä. Se ei ole muuttunut mihinkään antiikista lähtien, jos ajatellaan näin. Tää tuo siihen reaaliaikasta keskustelua, reagointia ja toisaalta myös sitä osallisuutta, että ihmiset pääsee näkemään, että tämmönen kuva syntyy ja ne on ollu tavallaan osa sitä. Sieltä saattaa vaikka jotain yleisön kommenttejakin suodattua siihen kuvaan mukaan. Tai jossain strategiapajassa jos tulee joku päivän oma sisäpiirivitsi, niin se saattaa tulla osaksi sitä kuvaa, jolloin ihmisillä on ihan erilainen lähtökohta siihen, ett ”Hei tää on se meidän juttu, me tehtiin tää.”

 

Mut löytää internetin ja atk:n uumenista. Mun kotisivusto redanredan.fi toimii semmosena hubina minne kasaantuu kaikennäköstä somepäivitystä ja muuta sinne sivun alalaitaan. Tietenkin Instassa, Twitterissä ja Linked inissä roikun. Facebookissa mä oon vähän privaatimmalla profiililla. Sinne tulee arjen tuska suljettuihin profiileihin. Mutta muuten pystyy seurata niinku sieltä sun täältä sekä näitä livekuvituksia, että sitte toisaalta myös mun alter ego-elämää mun sarjakuvablogissa. Se löytyy myös sitten netistä nimeltä Saukon Taivaspaikka. Asiaan ei liity mitään uskonnollista, vaan se on semmonen sisäpiirivitsi.

 

Essi: Kiitos tästä.

 

Linda: Ei mitään, ollos hyvä.

 

(loppumusiikki)