”En näe mitään ristiriitaa taiteen ja rahan yhdistämisessä”, sanoo Emilia Hernesniemi, elokuvaohjaaja, R/H-vaatemerkin toinen perustaja ja yrittäjä.

Emilia Hernesniemi on tekijänaisia. Jo opiskellessaan Taideteollisen korkeakoulun muotoilun koulutusohjelmassa hän perusti opiskelijakollegansa Hanna Riiheläisen kanssa osakeyhtiön ja R/H -vaatemerkin, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista muotibrändeistä.

Hernesniemi kertoo kaipaavansa uusia haasteita aina silloin, kun jokin asia tuntuu olevan jollain tapaa hallussa. Haastavan muotialan rinnalle valikoitui ala, joka ei ole yhtään yksinkertaisempi. Hernesniemi opiskeli elokuvaohjaajaksi Aalto-yliopistossa.

”Ala alkoi kiinnostaa minua sellaisesta ajatuksesta käsin, että miten ihmeessä niitä elokuvia oikein tehdään. Olen saanut ohjaajakoulutuksestani paljon eväitä myös muodin parissa tekemääni työhön. Nautin Aallossa opiskelusta valtavasti – on rikastuttavaa pistää itsensä aivolinkoon, jossa eri paikoista, kokemuksista ja ikäluokista tulevien ideat yhdistyvät.”

Luova työ ja reilut korvaukset - mahdoton yhtälö?

Kaupalliselta alalta siirtynyt Hernesniemi sanoo yllättyneensä siitä, miten haastavaa elokuvaohjaajana on löytää taloudellista vakautta.

”R/H:ssa pystyimme bisneksen rakennettuamme suunnittelemaan suurin piirtein, mikä kuukausitulomme on. Nyt olen elokuvaohjaajana ymmärtänyt, miten mahdotonta tiettyjen alojen ammattilaisena on saada edes minimikorvausta työstään. On hyvin haastavaa suunnitella elämää pidemmälle kuin kuukauden päähän.”

“Halusin tulla bisnesmaailmasta luovuutta kohti, ja nyt ollessani tässä luovuuden äärellä ymmärrän, että on paljon asioita, joista ei puhuta.”

Yrittäjyys ja kaupallinen ajattelu eivät perinteisesti ole olleet ohjaajan työn ytimessä. Business Finlandin laatimien selvitysten (Finnish Audiovisual Industry Roadmap ja Kotimainen AV-ala kiihtyvässä muutoksessa) mukaan yksi kotimaisen av-alan keskeisimpiä kehittämisen kohteita on liiketoiminnallinen osaaminen. Selvityksissä peräänkuulutetaan tuotantohenkilöstön kaupallista ja yrittäjähenkistä ajattelua. Osaamispuutteita on mm. neuvottelu- ja myyntitaidoissa, markkinoinnissa, rahoituksessa, budjetoinnissa, verkostoitumisessa sekä esimies- ja johtamistaidoissa.

Ohjaaminen on Hernesniemen mielestä upeaa, mutta taloudellisesti ohjaajan ammatti on monimutkainen.

“Halusin tulla bisnesmaailmasta luovuutta kohti, ja nyt ollessani tässä luovuuden äärellä ymmärrän, että on paljon asioita, joista ei puhuta.”

Avointa keskustelua rahasta ja sen jakautumisesta tarvitaan

Hernesniemi peräänkuuluttaa rahasta puhumista jo luovien alojen koulutuksessa ja kokee bisneksestä vaikenemisen vahingolliseksi luovien alojen ammattilaisille.

"Nyt ohjaajaopiskelijoita ohjeistettiin lähinnä hankkimaan rinnalle toinen ammatti. On vahingollista ihmisille, jotka opiskelevat jonkun alan ammattilaiseksi, että heille ei muodostu identiteettiä siitä, miten rahasta puhutaan.”

Business Finlandin tekemien selvitysten mukaan av-alalla luova työpanos ja liiketoiminta asetetaan usein vastakkain, vaikka huomio tulisi ennemmin suunnata liiketoiminnallisen ymmärryksen lisäämiseen kuin vastakkainasetteluun.

”Minua kiinnostaa aina asioiden bisnespuoli sekä se, miten rahat jakautuvat. Suurin osa ohjaus- ja käsikirjoituskoulukavereistani lähinnä selviytyy rahallisesti, eikä heistä moni ole saanut esimerkiksi kulttuurialalle tarkoitettuja avustuksia. Ohjaaja saattaa esimerkiksi tehdä kolme vuotta dokumenttielokuvaa, jonka kokonaiskorvaus on 10 000 euroa”, Hernesniemi mainitsee.

Elokuva-alalla käydään nyt avointa keskustelua vallasta ja representaatiosta. Sitä vasten nähtynä rahasta vaikeneminen on Hernesniemen mielestä räikeä ongelma.

Rahoituksen hakeminen on iso osa työtä

Hernesniemi on hakenut useita kertoja kulttuurialalle jaettavia tukirahoja, mutta myöntävää päätöstä hän ei ole vielä saanut, lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahastolta saatua rahoitusta Hei Hei Tornio -elokuvaa varten. Hernesniemi kokee olevansa pattitilanteessa.

“Olen saanut mainintoja ja palkintoja elokuvistani, mutta en tiedä, miten voin tehdä uusia elokuvia ilman rahoitusta.”

Dokumenttiohjaajat rahoittavat monesti työtään pitkillä työskentelyapurahoilla, joita voi saada esimerkiksi Taikesta, Suomen kulttuurirahastolta tai kulttuurialan säätiöiltä, kertoo Dokumenttikillan Toiminnanjohtaja Sanna Kultanen. Keskimääräisen pitkän dokumenttielokuvatuotannon budjetista 40 % saattaa tulla Suomen Elokuvasäätiöltä. 

Pitkän dokumenttielokuvan keskibudjetit liikkuvat 250 000 euron paikkeilla, ja suosituksena on, että ohjaajan palkkio olisi 15 % budjetista. Tähän harvoin päästään käytännössä.

Tyypillisesti vuosia kestävien elokuvatuotantojen aikana ohjaajan työ ei ole jatkuvasti kokoaikaista, mutta dokumenttia tehtäessä on oltava koko ajan valmis reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. 

Palkkaa, palkintoja vai pelkkää kunniaa?

Ohjaajan työssä elokuvapalkinnot ovat Hernesniemen mielestä tarpeettoman isossa roolissa. 

”Monet alallamme toivovat saavansa kulttuurituotannoille jaettavia palkintoja siksi, että ne korvaavat niitä työtuloja, joita ei välttämättä tule ollenkaan tai jotka eivät ole missään suhteessa työn määrään tai merkitykseen.

Välillä mietin, kauanko olen valmis tekemään työtä, josta ei saa korvausta. Onko se silloin edes työtä? Olen myös miettinyt, onko taiteilijat opetettu niin, että aina pitäisi vain olla kiitollinen, että saa tehdä taidetta ja tyytyä siihen”, Hernesniemi pohtii.

‍

Jokainen meistä on taiteen kuluttaja ja rahoittaja

"Ei ole itsestäänselvyys, että näin pienessä kulttuurissa on kotimaista kirjallisuutta, muotia ja taidetta. On myös meidän kuluttajien vastuulla, että niin tulee olemaan jatkossakin."

Hernesniemi kokee, että olisi hyvä lisätä ymmärrystä siitä, miten kuluttajien valinnat vaikuttavat luovien alojen tekijöihin. Hän toivoo, että ihmiset osoittaisivat rahankäytöllään, mikä on heille tärkeää.

"Ei ole itsestäänselvyys, että näin pienessä kulttuurissa on kotimaista kirjallisuutta, muotia ja taidetta. On myös meidän kuluttajien vastuulla, että niin tulee olemaan jatkossakin."

”Kun ostamme kirjan tai elokuvalipun, teemme taiteen tekijöille tiettäväksi, että arvostamme heitä. Joskus saattaa tulla se päivä, kun lempikirjailijani ei enää kirjoita kirjaa, koska hänen on täytynyt mennä päivätyöhön saadakseen vuokransa maksettua.”

Kirjat, musiikki, elokuvat ja muut taiteenlajit muovaavat identiteettiämme pienestä pitäen.

“On vaikea kuvitella, millainen olisin ilman niitä. Ei ole itsestään selvää, että näin pienessä kulttuurissa on kotimaista kirjallisuutta, muotia ja taidetta. On myös meidän kuluttajien vastuulla, että niin on jatkossakin.”, Emilia Hernesniemi sanoo.

Lue myös: Palkitun elokuvaohjaaja Emilia Hernesniemen 5 vinkkiä menestykseen

Lähteet: Business Finlandin selvitykset: Kotimainen AV-ala kiihtyvässä muutoksessa, Finnish Audiovisual Industry Roadmap, Dokumenttikilta Ry