Hankejohtaja Piia Rantala-Korhonen – Millaisia oppeja kulttuuripääkaupunkihanke on Oululle ja sen lähikunnille antanut?

LITTEROINTITYÖ / VALKEA VASA OY

Piia Rantala-Korhonen

(alkumusiikki)

Tämä on Creative Finlandin ”Mitä kuuluu”-podcast, jossa kyselemme kuulumisia luovilta aloilta tässä maailman ajassa. Tervetuloa mukaan!

Essi: Mitä kuuluu hankejohtaja Piia Rantala-Korhonen?

Piia: No kuuluu tosi hyvää ja vielä kuuluu myös aika kiireistä. Tässä alkaa olla keväästä 2017 käynnistyny Oulun kulttuuripääkaupunkihakemuksen valmistelu loppumetreillään. Pitkä työ on takanapäin ja tuntuu tosi hyvältä ajatus, että 21. päivä huhtikuuta meijän pitäs saada se konkreettinen hakukirja käsiimme ja lähteä viemään sitä sitten ministeriöön, että se on siellä viimeistään 23. neljättä. Iso työ on takana päin ja hirvittävä määrä ihmisiä on ollut mukana tekemässä sitä koko tällä meidän isolla toteutusalueella. Meillähän on kuntia mukana 32. Maantieteellisesti meidän hankealue ulottuu Venäjän rajalta Ruotsin rajalla täälä pohjosessa Suomessa, kappale kauneinta Suomea.

Alusta asti oli aika selvää, että halutaan muitaki pohjosen Suomen kuntia mukaan kuin pelkästään Oulu. Me ajatellaan, että täällä pohjosessa on aina totuttu pärjäämään nimenomaan yhteistyöllä ja uusia asioita keksimällä. Se on se meidän asenne tässä hakemuksen valmistelussaki. Sellasta pohjosta intohimoa, joka ei ehkä ole kauheen ulospäin räiskyvää, mutta sisällä kyllä on tulta ja tappuraa. Itekin kun tuun Etelä-Suomesta, niin olen ollu aidosti hämmentynyt siitä kulttuuritarjonnan ja erilaisten ilmiöiden rikkaudesta, mitä meidän hankealueella on. Kun lähtee idästä siellä on Raatteentiet, Kuusamon upeat maisemat ja Paltamon Eino Leinon historialliset purjehduskohteet. Sitten kun edetään Tervantietä pitkin Kajaanista kohti Oulua, niin siinä on koko se historian siipien havina, että millä tavalla se elinvoima on rakentunut pohjosen Suomen alueelle entisaikoina. Yhä edelleen on nimenomaan se alueellinen yhteistyö, erilaiset eri alueiden ekosysteemit, jotka pitää meidän aluetta elinvoimasena. Sieltä edetään Ruotsin rajalle saakka, joka nyt on valitettavasti ollu viimisen vuoden ajan suljettuna käytännöllisesti, mutta Oulu on aina ollu kansainvälinen ja monikielinen kaupunki. Täältä on lähdetty maailmalle. Oululaisella tervalla on tervattu isojen merivaltojen laivat, että ne on voinu seilata maailman meriä pitkin. Tietyllä tavalla kaikki tiet vievät Ouluun.

Essi: Miten Oulun ja lähikuntien paikalliset asukkaat tulevat hyötymään tästä kulttuuripääkaupunkihankkeesta? Miten tää tulee näkymään heidän elämässään?

Piia: Me on tehty tätä meidän kulttuuripääkaupunkiohjelmaa ihan alkumetreiltä asti meidän kuntalaisten kanssa. Ensimmäisenä kysyttiin lapsilta ja nuorilta, että millainen heidän unelmien Oulunsa on vuonna 2026. Sieltä saatiin arvopohja kaikelle mitä on tehty sen jälkeen. On haluttu tehdä sellasta kulttuuriohjelmaa, joka lähtee näistä paikallisista toiveista ja unelmista. Mutta kytkeytyy kuitenkin sellasiin yhteisiin eurooppalaisiin, ehkä isoihinkin kysymyksiin, joita voi pitää ihan meidän olemassaolon kannalta keskeisinä kysymyksinä. Totta kai pandemia on vaikuttanut paljon tähän. Se on kirkastanut myös sitä kuinka tärkeää on, että voidaan kohdata toinen toisiamme. Toisaalta se on myös opettanut meitä jakamaan kulttuuria eri kanavia pitkin. Myös sellasille ihmisille, jotka ei tavallisestikaan ilman pandemiaakaan pääse kulttuurilaitoksiin nauttimaan kulttuurista. Mä luulen, että kulttuurin käsite on venyny tän valmistelun aikana. Ollaan entistä paremmin opittu ymmärtämään kuinka monenlaisia ihmisiä tällä meidän laajalla toteutusalueella on. Ihmiset toivoo erilaisia asioita, eikä sellanen yhdenkoon sukkahousu ole toimiva ratkasu kulttuuripääkaupunkivuodessa. Meidän täytyy pystyä tarjoamaan erilaisille ihmisille mahdollisuuksia. Olla sekä itse tekemässä kulttuuria, että myös kokemassa sitä. Kyl se monipuolisuus, monialaisuus ja monikanavaisuus on niitä ydinasioita meidän kulttuuriohjelmassa.

Essi: Mitä sanoisit, että minkälaisia oppeja tässä on jo saatu? Ja mitkä on sellasia, mitkä jää elämään kaupungin toimintaan tän hankkeen jälkeenkin?

Piia: Yksihän keskeisimpiä oppeja, jonka mä toivon että jää elämään tän hankkeen jälkeen, on koko tän alueen yhteistyö. Se ei oo aina ollu niin helppoa kuin miltä se tällä hetkellä näyttää. Kuitenkin tuntuu siltä, että jos vaikka ajatellaan kulttuurimatkailun kehittämistä, niin kyllä se että pystytään luomaan kiinnostavia reittejä erilaisilla profiileilla tänne matkustaville ihmisille, on varmaan asia joka kannattaa pitää hengissä vastasuudessakin.

Ylipäänsä erilainen toimialojen ja erilaisten asiantuntijoiden yhteistyö ja yhdessä tekeminen on hirveen kiinnostavaa. Kun erilaiset ihmiset ja osaamiset kohtaa, rupee syntymään jotain uudenlaisia mielenkiintosia juttuja. Myöskin se, että ollaan opittu käyttämään näitä etävälineitä, on itseasiassa tiivistänyt meidän kansainvälistä yhteistyötä ihan tavattomasti. Se on tehny siitä tosi arkista ja tiivistä ja mä toivon, että se myös jatkuu. Ei tarvitse aina miettiä onko meillä aikaa ja rahaa matkustaa jonnekkin tapaamaan jotakuta. Voidaan pitää niitä tiiviitä arkisia yhteistyösuhteita yllä jatkossakin kaikkien niiden mielenkiintosten eurooppalaisten kumppaneiden kans, mitä on meille tässä matkan varrella tullut. Tuntee itsensä suorastaan etuoikeutetuksi, että on saanu olla mukana rakentamassa sellasta uutta yhteistyöverkostoa, joka on syntynyt tänne sekä paikallisesti, että koko Euroopan laajusesti.

Essi: Tästä me päästäänkin hyvin seuraavaan kysymykseen, joka on sellainen, että miten me saataisiin näistä kulttuuripääkaupunkihankkeista koko Suomen asia? Eli voittajasta riippumatta, kuinka pystyttäis hyödyntään se valtava työ, mikä näitä hankkeita varten on tehty ja saatais se osaamisen anti ikään kuin valjastettua kaikkien meidän suomalaisten käyttöön? Olisko heittää ideoita tai haasteita tähän tai antaa konkreettisia esimerkkejä?

Piia: Joo mä luulen, että yksittäinen kulttuuripääkaupunki ei voi tehdä tästä yksinään koko valtakunnan juttua. Siihen me tarvitaan kyllä sitten esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö, kansalliset taidelaitokset, taiteilijajärjestöt ja monenlaiset toimijat mukaan älyämään se, että kun voittaja on valittu, sen pitäs nimenomaan olla kansallisen tason toimintaa ja sellasta, että se hyödyttää koko Suomen kulttuurielämää. Nythän me on hakemuksiin laadittu ikään kuin jäävuoren huipuksi kulttuuriohjelman runko, joka me esitellään valintaraadille. Mutta kuka ikinä tulee valituksi niin se tarkoittaa sitä, että se kulttuuriohjelma tulee laajenemaan ja monipuolistumaan entisestään. Itse toivon, että saadaan myös kaikki valtakunnalliset isot laitokset ja meidän huipputekijät mukaan toteuttamaan sitä kulttuuripääkaupunkia. Voidaan oikeesti näyttää maailmalle, että mitä kaikkea Suomessa kulttuurin ja taiteen alalla osataan ja pystytään tekemään.

Essi: Mitä kaikkea tulevat lähiviikot tuovat teille tullessaan nyt sitten sinne kesäkuun ensimmäiselle viikolle asti kun kisa selviää?

Piia: Joo. Hakemusta tosiaan vielä viilataan ihan niin pitkään kuin se on mahdollista. Sen jälkeen täytyy tietysti vähän treenata hakemuksen esittelyä valintaraadille. Miettiä myös sitten sitä vaihtoehto B:tä, että entä jos Oulua ei valitakkaan kulttuuripääkaupungiksi. Ainoastaan yks kaupunki sieltä tiedotustilaisuudesta kesäkuun 2. päivä lähtee voittajana. Toistenkin kaupunkien täytyy pystyä sitten jatkamaan elämäänsä pystyssä päin ettei se valtava työ, mitä on tehty, valu hukkaan. Kyllä me on mietitty, että mitkä kaikki on sellasia asioita, mitkä pystytään tekemään joka tapauksessa. Elämä jatkuu tuli voitto taikka ei. Täytyy myös pystyä kuntalaiset vakuuttamaan, että molempien ratkasujen kanssa pystytään tulevaisuutta tekemään yhdessä entistä paremmaksi.

Essi: Kiitos haastattelusta Piia Rantala-Korhonen.

Piia: Kiitoksia Essi.

(loppumusiikki)