Moottorisahataide Takamaalta seilaa loistoristeilijällä maailman meriä

Ilman tekemistä ei ole tuuria

Juha Käkelä Ylöjärven Takamaalta muistaa yhteydenoton elävästi. Vuoden 2019 alussa saapunut sähköposti esitteli risteilijäprojektin ja päättyi kysymykseen, kiinnostaako. ”Mitään miettimättä vastasin, että kiinnostaa.” Sitä, miksi yhteydenotto tuli juuri hänelle, ei Käkelä silloin jäänyt pohtimaan.

Nyt hän näkee tilauksen veistouransa luonnollisena jatkumona. ”Tein ensimmäisen moottorisahaveistoksen 1998. Innostuin heti. Olen alusta lähtien veistänyt ja toiminut omalla tavallani. En ole halunnut piileskellä, vaan olla mahdollisimman paljon esillä.”

Käkelä onkin ollut tuttu näky erilaisissa tapahtumissa, messuilla ja kilpailuissa. Ensimmäiset kymmenen vuotta, kova työ ja kilpailut opettivat tekijäänsä. Teosmyynti kasvoi, moottorisahaveistokurssien vetäminen alkoi ja kilpailumenestys parani. Median kiinnostus lisääntyi ja ensimmäiset kutsut kansainvälisiin kilpailuihin saapuivat.

Niiden tason kehitystä Käkelä seuraa menemällä mukaan. Siperian Tomskissa järjestettävä maailman suurin moottorisahafestivaali kutsuu vuosittain yhteen yli 200 valittua veistäjää ympäri maailman.

Kun yllätysposti risteilijäprojektista saapui, Käkelällä oli takanaan jo yli 20-vuotinen, päätyön ohessa rakennettu ura moottorisahaveistäjänä. Hän on lajin hallitseva Suomen mestari 2018. Hyllystä löytyvät myös aikaisemmat SM-mitalit kaikissa väreissä, jäänveiston Suomen mestaruus sekä maailmanennätys maailman pienimmän moottorisahaveistoskarhun tekemisessä.

Sen, että Käkelä löytyi Googlen kautta laivasisustuksesta vastaavan projektiväen tietoisuuteen, hän kokee olevan seurausta itseoppineen taiteilijan pitkäjänteisestä työstä. ”Tätä voi verrata urheiluun. Ensin on oltava osaamista, sitten tekemistä. Ilman tekemistä ei ole tuuria. Hyvä tekeminen ja hyvä tuuri kulkevat käsi kädessä”, kiteyttää Käkelä.

Meriteollisuus on elämysteollisuutta

Ennen Käkelän spontaania vastausta toisaalla tehty työ oli jo pitkällä. Alustyypistä riippuen risteilijäprojekti voi kestää jopa viisi vuotta. Amerikkalaisen Carnival Cruise Linesin pääsuunnittelijan, Turussa syntyneen Petu Kummalan työpöydällä Mardi Gras oli tuttu jo vuodesta 2015.

Miamista käsin katsottuna meriteollisuus on jatkuvaa uudistumista vaativaa elämysteollisuutta. ”Maailman ensimmäinen laivaan rakennettu vuoristorata. Se, että atrium sijaitsee laivan toisessa reunassa eikä keskellä, kuten yleensä on tapana. Ja laivan koko layout”, listaa Kummala Mardi Grasin uutuuksia.

Petu Kummala tietää 25 vuoden kansainvälisellä kokemuksella, että Suomi tunnetaan maailmalla risteilijöiden rakentajamaana. Suomalaisuus - jopa turkulaisuus - ovat siis eduksi tiettyyn rajaan asti. ”Vaikka pääsuunnittelijana vaikutan koko laivan yleiseen ilmeeseen ja kaikkeen suunnitteluun liittyvään, kyllä laivatilaukset päätetään eri ihmisten toimesta”, muistuttaa Kummala.

Juha Käkelän tie loistoristeilijän taiteilijaksi alkoi maailman suurimman risteilyoperaattorin, Carnival Cruise Linesin johtajan ihastuksesta Tiki-taiteeseen, ihmishahmoisiin puu- ja kiviveistoksiin. Hän oli kuullut moottorisahaveistosta ja katseet kääntyivät amerikkalaisiin veistäjiin. Petu Kummala halusi uskoa, että osaamista löytyisi Suomestakin.

Tilaajan toive välitettiin Turkuun laivan tilojen kokonaistoimituksia tekevälle Meyer Turku Oy:n tytäryritys Shipbuilding Completion Oy:lle. Projektinhallintaan erikoistuneen yrityksen vahvuus on kokonaisvaltainen ymmärrys tilaajien ja tilojen tarpeista.

Niinpä projektiostaja ja -koordinaattori Maarit Suomisen ja Mardi Grasin aikataulut kohtasivat vuonna 2017. Hänen kauttaan tilaaja-, arkkitehti- ja suunnittelupalaverit muuttuvat hankinnoiksi ja käytännön sisustustoimenpiteiksi. Kun missiona on elämys, suunnittelijoiden visioiden avaaminen käytäntöön sopiviksi on osto- ja materiaaliosaamisen näytön paikka.

Mardi Grasin kohdalla päällimmäisenä mieleen nousevat arkkitehtien, sisustus- ja valaistussuunnittelijoiden sekä opastuksessa lisääntyvän visuaalisen ja digitaalisen osaamisen määrä. ”Myös taide on aina isossa roolissa. Laivan teema määrittelee, millaista taidetta käytetään”, tiivistää Suominen.

Tilanteesta riippuen valitaan taiteilijoita, jotka Carnivalin suunnittelutiimin kanssa luovat ja ehdottavat taidetta halutuille alueille. Usein ratkaisut ovat niin näyttäviä, että on makuasia, onko kyse taiteesta, designista vai arkkitehtuurista.

Sekä Suominen että Kummala ovat molemmat nähneet työssään risteilijöissä tapahtuneen muutoksen. Itse alukset ovat koko ajan erikoisempia, suorat seinät harvinaisempia ja muodot yhä tärkeämpiä. Wow-efektit, elämyksellisyys ja tekniikan lisääntyminen ovat osaltaan lisäämässä luovien alojen työllisyyttä alihankintaverkostoissa.

Myyminen on helppoa, kun ostaja osaa ostaa

Sekä Maarit Suominen että Juha Käkelä kiittelevät hienosti sujunutta yhteistyötä. ”En ole tottunut neuvottelemaan tällaisia kauppoja, mutta vastapuolella oli sellaiset henkilöt, joiden kanssa oli helppo toimia. Kaikki oli luontevaa. Luotin heihin täysin ja koin, että myös he minuun”, kiittelee Käkelä. Turun telakan halu käyttää suomalaisia toimittajia oli eduksi tässäkin yhteistyössä. Pyydetyt näytteet, mockupit, saattoi toimittaa itse suoraan telakalle.

Sopimuksesta sahan pärähdykseen vei puolitoista vuotta. Suunnittelua, puulajien ja hankintapaikkojen valintaa, mallikappaleita, työtapojen suunnittelua, aikatauluja... Puun valintaan käytettiin aikaa. Useiden kotimaisten puulajien jälkeen valittiin kuitenkin ulkokannen säitä varmasti kestävä burmalainen tiikki.

Työhön päästiin, kun muut työvaiheet sen sallivat. Mutta sitten saha soi. Taiteilijan osuus kesti kaksi kuukautta ja tuotti 80 Tiki-jumala -veistosta sekä 15 suurta toteemipaalua. Kaikki oli valmista elokuussa 2020.

Tilaajaa edustaneella ostajalla oli tarkka käsitys siitä, mitä halutaan. ”Toimeksianto oli mittoja ja teemoja myöten selvä. Oli helppo tehdä, kun ei tarvinnut miettiä sellaisia yksityiskohtia vaan sai keskittyä yksilöllisiin teoksiin. Työn määräkin tuntui vain hyvältä”, veistosten tunteiden ilmaisuun keskittynyt Käkelä kertoo.

Maarit Suomiselle moottorisahataide oli uusi tuttavuus, eikä hän osannut kuvitella kuinka suuria kokonaisuuksia moottorisahalla voi toteuttaa. ”Taiteilijaprojektit ovat tuttuja, niitä on aina. Mutta tämä oli uudenlainen projekti. Oli positiivinen yllätys, kuinka hienoja niistä tuli”, hämmästelee Suominen vieläkin.

Mardi Grasin sisaralus on jo työn alla. Onko taiteilijayhteistyö jatkumassa? ”Toivotaan. Neuvotteluja käydään ja katsotaan, mitä tilaaja seuraavaan laivaan haluaa”, kiertelee Suominen, mutta syystä.

Laivojen pääsuunnittelijat ovat jatkuvasti uusien trendien aallonharjoilla. Muutokset ovat mahdollisia, eikä kaikki mene aina suunnitellusti. Siksi Suominen haaveileekin ammattilaiskäyttöön sopivasta osaajapankista, jossa olisi haettavissa jo näyttöihin yltäneitä ja toimituskykynsä todistaneita eri alojen osaajia. Se auttaisi niin ostamista kuin myymistä.

Taiteilija löytää lopulta yhden ongelman. Kaksi vuotta on nopealle pitkä aika. ”Oli vähän vaikeaa olla hiljaa. Oli hinku huutaa koko maailmalle, että olen saanut tehdä tällaisen duunin”, nauraa Käkelä ja hiljenee. Ehkä puhetta ja juhlaa riittää kahden aluksen edestä, kun sisaralus Carvival Celebration valmistuu Turussa 2022 sopivasti Carnival Cruise Linesin 50-vuotisjuhliin.

Itseoppinut kaupallinen taiteilija

”En olisi ikinä osannut arvata, että veistäjä voisi päästä mukaan tällaiseen projektiin. Itselleni ei koskaan ole tullut mieleenkään, että olisin voinut tarjoutua mukaan johonkin vastaavaan”, ihmettelee Käkelä. Projektin tärkein oppi onkin herätys. ”Mitä vaan voi tulla milloin vaan. Kannattaa luottaa omaan tekemiseen, niin se palkitaan.”

Kaikkien luottamus ei ole yhtä vahva. Julkisuudessakin kiivaana käyneet taiteilijoiden määrittelyyn ja kaupallisuuteen liittyvät ajatukset ovat Käkelällekin tuttuja. ”Olen itse oppinut taiteilija. Ei ole pakko käydä jotain akatemiaa, että osaa piirtää, maalata ja veistää. Kyllä minä jollain kriteereillä olen ITE-taiteilijakin, mutta en laita itseäni mihinkään kategorioihin. Teen taidetta, jota olen itse tekemällä oppinut veistämään”, pohtii Käkelä omaa paikkaansa taiteilijoiden lokeroissa.

Määrittelyjen lisäksi myös turhaa hänestä on kaupallisuutta ja tilaustöitä koskeva keskustelu. ”Vaikka ITE-taiteilijoita nykyään kartoitetaan ja taiteesta kirjoitetaan, usein artikkeleissa lukee, ettei haluta mitään kaupallista. Minä kyllä haluan. Kaupallisuus on ollut itselleni alusta lähtien eteenpäin työntävä voima. On tosi palkitsevaa ja mukavaa, että ihmiset haluavat ostaa veistoksia. Se, että niitä ostetaan, kertoo siitä että niistä pidetään. Se tuo myös työlle jatkumoa.” Käkelä uskoo myös oman osaamisen jakamiseen. ”Minulla ei ole tarvetta piilotella mitään, vaan haluan levittää veistämisen ilosanomaa ja opettaa muita.”

Ensimmäiset suuren luokan kansainväliset kaupat eivät ole sekoittaneet päätä, vaan ainoastaan vahvistaneet omia näkemyksiä asioista. ”Ei ole kauheasti sellaisia ITE-taiteilijoita, jotka elävät pelkästään taiteella. Mutta se voisi olla ihan mahdollista. Olisi syytä pikkuhiljaa tulla pois pimennoista ja muuttaa ITE-taidettakin myytäväksi vientituotteeksi.”

Ensimmäinen askel on jo mielessä. ”Suuressa maailmassa tehdään hyviä TV-ohjelmia veistäjistä”, naureskelee Käkelä ja alkaa laskea, kuinka monta veistäjää saisi houkuteltua mukaan. Luontevin vientituote Käkelälle on tietysti puu. ”Kyllä meidän Suomessa pitäisi enemmän käyttää puuta rakentamiseen, sisustamiseen, lujiin käyttöesineisiin ja taiteeseen.”

Katse kohdistuu nyt muihin vientialoihin. Menestystarinat näyttävät syntyvän yllättävistä yhdistelmistä ja rohkeista tekijöistä. Ehkä muidenkin päätoimialojen uudistaminen kaipaa karnevaalimaisia otteita.

Käkelän veistämät Tiki-jumalat ja toteemipaalut aloittavat suomalaisen moottorisahaveiston maailmanvalloituksen Mardi Gras -loistoristeilijän aikataulujen mukaisesti kevään 2021 aikana.