Jenni Hiltunen, 42, kokee, että taiteilijan on voitava tehdä taidettaan täysin vapaasti. Kaupallisia töitä voi halutessaan ottaa taiteen rinnalle, jos asiantuntijuudesta ollaan valmiita maksamaan sille kuuluva hinta, mutta ne ovat ihan eri juttu kuin vapaa luomistyö, jossa taiteilijalla on pelissä koko elämä.
Teollisuuskiinteistön sydämestä löytyy kuvataiteilija Jenni Hiltusen valoisa ja värikäs työhuone, jonka päätyseinä on pelkkää ikkunaa. ”Meitä taiteilijoita on täällä Roihupellon Levytiellä enemmänkin, en tiedä tarkkaan kuinka monta, mutta varmasti kymmeniä”, Hiltunen kertoo.
Samasta kerroksesta löytyy Ilari Hautamäki, Arto Nurro ja KirstiTuokko, sekä Jennin sisko Piia Hiltunen, joka aloittelee taiteilijan uraansa. Siskoksilla oli viime kesänä Mäntässä esillä yhdessä toteutettu installaatio. ”Sillä on valtava merkitys, että on kollegoita ympärillä, joille voi puhua omasta taiteesta ja kaikesta, mitä taiteen kentällä tapahtuu.” Taiteilijat syövät satunnaisesti lounasta yhdessä tai keittävät kahvit, muuten he kunnioittavat toistensa työrauhaa.
Lentävä lähtö
Hiltunen tiesi jo taidelukiossa Savonlinnassa, että hänestä tulee taiteilija. Hyvin pian Kuvataideakatemiasta valmistumisensa jälkeen Forsblom nappasi hänet edustukseensa. ”Galleriayhteistyö on ollut minulle kaiken tekemisen kivijalka ja perusta, se ohjasi minut heti pitkäjänteiseen työskentelyyn.” Yhteistyö on jatkunut siitä asti.
”Urani kannalta oli hirveän tärkeä juttu kokea, että muutkin näkivät tekemisessäni jotain järkeä.” Hiltusta edustaa myös milanolainen nykytaiteen nouseviin nimiin panostava Galleria Mimmo Scognamiglion. ”Pidin näyttelyn Milanossa ensimmäistä kertaa 2014. Yhteensä olen saanut pitää heillä kolme näyttelyä. Koronan takia välissä oli tauko.”
Näyttelyiden myyntitulot ovat tärkeä tulonlähde, joilla taiteilija voi maksaa esimerkiksi työtilansa vuokran, taidetarvikkeita ja elinkuluja. Lisäksi tarvitaan kuitenkin apurahoja. ”Ilman apurahoja on aivan mahdoton tehdä tätä työtä. Suomessa todella harva pystyy elättämään itsensä taiteen tekemisellä”, Hiltunen muistuttaa. Apurahat mahdollistavat pitkäjänteisen työn, joka antaa taiteilijalle vapauden keskittyä siihen tärkeimpään, eli taiteen tekemiseen.
Molemmat galleriat antavat Hiltuselle täydellisen vapauden toteuttaa taidettaan, mutta myyntiäkin on pakko vähän miettiä. ”Luontevimmin tekisin valtavan isoja teoksia, mutta niitä on hankalampi myydä, joten teen kaiken kokoisia töitä. On sekä minun että gallerian intressissä saada teoksia kaupaksi.”
.jpeg)
Taide on sivistyksen perusta
Pitäisikö taiteilijoiden tehdä enemmän yritysyhteistyötä? ”Taiteilijoiden osaamista ja asiantuntijuutta voitaisiin varmasti hyödyntää erilaisilla aloilla ja projekteissa, mutta koska kukaan ei koskaan ole valmis maksamaan taiteilijoille palkkaa siitä asiantuntijuudesta, ei yhteistöitä voi syntyä." Hiltunen on tehnyt muutamia kaupallisia töitä. Hiljattain hän kuvitti amerikkalaiseen Mother Tongue Magazineen jutun tanskalaisesta kirjailijasta Olga Ravnista.
”Kaupalliset työt voivat parhaimmillaan olla ihan ok, mutta suhtaudun niihin ihan eri tavalla kuin taiteilijan työhöni, jossa tutkin laajoja asioita. Siinä on pelissä koko elämäni.” Hiltusesta taiteen merkitys yhteiskunnalle on kiistaton. ”Taide on meissä jokaisessa solutasolla. Mielestäni ilman taidetta ja kulttuuria ei voi olla ihmisyyttä.”
Taiteessa parasta on Hiltusen mukaan sen radikaali ominaisuus, että se vain on. ”Taide ei välttämättä pyri mihinkään, eikä sillä välttämättä ole mitään tarkoitusta, ja se on tosi ok.” Maailma ilman taidetta olisi Hiltusesta lähinnä maailmanloppu. ”Kun puhutaan, että taide on vain elitististä tai luksusta, kuulostaa se minusta todella typerältä. En näe minkäänlaista sivistystä ilman kulttuuria, ne ovat niin linkittyneitä toisiinsa.”
Omia kuvia
Naishahmot ovat Hiltusen töiden toistuva teema. Miksi et maalaa miehiä, on kysymys, johon hän on saanut vastata usein. Yleensä kysyjä on mies. ”Vastaan heille, että en tiedä, millaista on olla mies, siksi minun on helpompaa käsitellä ihmisyyttä naiseuden kautta. Naishahmojen kautta haluan kuvata omia kokemuksiani sukupuolesta ja tyttöydestä.”
Hiltunen huomaa pohtivansa usein kysymystä: Miksi maailma rakentui juuri näin, että miehet ovat olleet kautta vuosituhansien toimijoita ja kaiken keskiössä? Miksi se jatkuu edelleen? ”Epätasa-arvo ei ole millään tavalla poistunut tästä maailmasta. Joskus tuntuu, että olemme menossa taaksepäin?” Hiltunen mainitsee naisvihamielisyyden, Incel-kulttuurin ja vähemmistöjen kohtelun. ”Eikä epätasa-arvo vallitse vain sukupuolten välillä, vaan epätasa-arvo sekä ihmisten, että muiden elollisten olentojen välillä ylipäätään on lisääntynyt. Ihmisen suhde koko planeettaa kohtaan on todella alistava.”
.jpeg)
Flowtilassa ei nukuta
Työhuoneen seiniä vasten nojaa suuria maalauspohjia, joille on levitetty pohjaväri: ruskeaa, oliivinvihreää, poltettua oranssia, lilaa. ”Pitkään käytin keltaista pohjaa, sitten sinistä, nyt haluan kokeilla muitakin värejä, ja miten ne käyttäytyvät vierekkäin ja päällekkäin.” Hiltusen lempivaihe työprosessissa on sen loppupäässä, kun hän yhtäkkiä tajuaa, mitä pitää tehdä. ”Silloin minulla on vauhti päällä ja kaikkea syntyy ja tapahtuu. Kotonakaan en oikein osaa keskittyä mihinkään. Kun illalla suljen silmäni, näen leijuvia värikenttiä, enkä juurikaan nuku.”
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpeg)
.jpg)
.png)
.jpg)
_edited.jpg)
